Kirjan nimi on Mitä tapahtuu elämän jälkeen: Mitä tiede sanoo, mitä tutkimukset osoittavat, ja sen on julkaissut Allan Kardecin Opin ystävät ry. Kirjoittaja on Saara Nousiainen, joka on asunut ikänsä Brasiliassa, jossa hän saattoi tutustua spiritismiin (ts. henkioppiin). Suomen kielessä sanalla on huono kaiku, mutta spiritismillä ei tarkoiteta spiritismipeliä vaan oppia elämän jatkumisesta.
Saara luki lapsena Raamattunsa, olihan hänen isänsä Seitsemännen päivän adventtikirkon pastori. Päivittäinen raamatunluku tutustutti Raamatun maailmaan, joka oli välillä autuas, välillä väkivaltainen. Saara koki, ettei hän saanut yksinomaan siitä kaanonista uskottavia ja hyväksyttävissä olevia vastauksia. Hänen veljensä Aaro kertoi hänelle spiritismistä sekä siitä, miten niitä asioita tieteentekijätkin olivat tutkineet. Tuo tieto oli linjassa järjen kanssa, mikä oli huojentavaa.
Heti aikuisena Saara alkoi syventää tietämystään spiritismistä ja tutustua alan tieteelliseen tutkimukseen, mistä kaikesta tämä käsillä oleva kirja Mitä tapahtuu elämän jälkeen kertoo.
Hänen isänsä vakuuttui vaimonsa sielun henkiin jäämisestä, koska tämä kuoltuaan ilmestyi isälle useita kertoja. Pastori muutti omaa vakaumustaan kuolemanjälkeisen elämän läheisyydestä. Aikaisemmat saarnat Taivaasta ja Helvetistä ikuisina asuinsijoina muuttuivat ilon kyyneleiksi mutta myös suruksi, koska pastorina hän oli koko ikänsä saarnannut kuolemaa sen sijaan, että olisi saarnannut elämää.
Joka tapauksessa kun Paholainen oli nyt poissa pelistä, niin Saara tukeutui lempeämpään uskonnollisuuteen sekä tieteeseen, jota pidetään kovana ja järkevänä. Mutta Saara koki, että vaikka tiede oli julistanut, ettei Jumalaa ole olemassa, niin siltikin asia oli tutkimisen arvoinen. Oli olemassa rajamaa, missä aine päättyy ja jotain muuta (henki?) alkaa. Ihminen ei kykene tuntemaan kuin sellaista, mitkä hänen aistinsa voivat käsittää. Henkimaailma substanssina ja hengellisenä ulottuvuutena ei aina aukea ihmismielelle eikä -silmälle.
Se, että jonkin olemassaoloa on vaikea käsittää, ei Saaran mielestä merkinnyt sitä, etteikö sitä olisi olemassa. Tiede oli jo alkanut puhua rinnakkaisista universumeista ehkä hapuillen jotain sellaista kohti, mikä joskus selittäisi henkimaailman olemassaolon. Spiritualistisille asioille ei aina ole sanoja, koska kyse on parhaimmillaankin vain vertailusta ja kielikuvista, koska aistimuksia sieltä ei sellaisenaan voi välittää. Näissä toisissa ulottuvuuksissa on eri värähtelytaso kuin maan päällä, mistä syystä niitä eivät ihmiset pääse suoranaisesti aistimaan.
Saara Nousiainen kertoo kirjassaan Mitä tapahtuu elämän jälkeen useista tieteellisistä tutkimuksista liittyen kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuuteen. Vuonna 2019 ilmestyi filosofian tohtori ja teologian maisteri Tea Holmilta Perhosvaikutus-kirja, jossa hän käy läpi samoja tutkimuksia liittäen niitä myös Suomen kontekstiin sekä kansainväliseen keskusteluun tietoisuuden jatkumisesta. Tällaiset kirjat voivat avata ja avartaa ymmärrystä maailmankaikkeudesta. Joskus todellisuus on tarua ihmeellisempää.
Ihminen aina tulkitsee maailmankaikkeutta, todellisuutta. Kuva: Felix Merler
