Kuinka paljon pyrit muokkaamaan elämääsi erilaiseksi tai sen ihmisiä toisenlaisiksi? Me käytetään älytön määrä energiaa siihen, että yritetään saada ympäristö asettumaan johonkin toiseen asentoon. Jos ei suoralla toiminnalla, niin ainakin epäkohdista valittamalla. Mieli haluaa ikuisesti muokata nykytilaa paremmalta tuntuvaksi ja se haluaa tietää, mitä on tulossa seuraavaksi. Se ei kestä sitä, että asiat ovat epävarmoja tai ettei niihin pystyisi vaikuttamaan.
Elämässä on vaan sellanen yks pikku juttu, ettei se lopulta ole yhtään mielen hyppysissä. Mieli ei kaikista pyrkimyksistään huolimatta kykene kontrolloimaan lopulta yhtään mitään. Mutta se ei suinkaan estä sitä yrittämästä. Mitä enemmän mieli yrittää kontrolloida ja varmistella, sitä enemmän energiatasolla syntyy vastustamista. Kun mieli kontrolloi, energia ei pääse virtaamaan vapaasti.
EHKÄ ET TAJUA VIELÄ VASTUSTAVASI ELÄMÄN VIRTAA
Sitä ei pienestä ihmisperspektiivistä käsin edes täysin ymmärrä, kuinka paljon sitä käyttää kapasiteettia asioiden vastustamiseen. Kun kysyt kadulla kulkevalta toppahousulta, että vastustaako se jotain elämässään, niin vastaus on mitä todennäköisimmin ei. Asioiden kontrollissa pitäminen on mielen automaatiotoiminto, jota ei edes pitkään aikaan huomaa.
Yrität ehtiä töihin ajoissa ja pyrit kontrolloimaan asioita ennen sinne asti pääsemistä. Työpalaverissa pyrit saamaan oman näkemyksen läpi, jotta asiat sujuisivat paremmin (toisin sanoen haluamallasi tavalla). Ohjaat ja komennat lapsia olemaan riehumatta tai tekemättä jotain, mikä aiheuttaa itselle harmaita hiuksia. Illalla kontrolloit vielä puolisonkin olemista, kun se ei tee jotain mitä haluaisit sen tekevän.
Erilaiset kontrollointipyrkimykset asiassa jos toisessa estävät elämän energiavirtausta kulkemasta lävitsesi. Ja tässä ei ole edes otettu vielä huomioon sitä määrää pinnistelyä, jota sitä tekee itsensä kurissa pitämiseen. Ei saa syödä sitä tai tota, pitää reenata ja pyrkiä olla sanomatta mitä oikeasti ajattelee, ettei kukaan vaan loukkaannu. Loputon määrä kontrollia ja vastustamista joka ikinen päivä.
MITÄ KOKEILLA KONTROLLIN SIJAAN
Mitä jos antais vaan kaiken tapahtua juuri sellaisena kuin se tapahtuu? Yrittämättä muuttaa mitään tai olla pyristelemättä vastaan. Et ehdi bussiin, kun aamutoimet meni pitkäksi. Mitä sitten, turha siitä on ressiä koko päiväksi ottaa. Mitä jos antais ihmisten tehdä mitä ikinä ne touhuaakaan, eikä olisi koko ajan mikromanageeraamassa muiden tekemisiä? Miltä tuntuis puhua totuudellisesti ja kantaa vastuu omista ajatuksista?
Jokainen hetki ja tapahtuma on jo täydellinen itsessään. Asiat tapahtuu just niinkun pitää, vaikka mieli onkin siitä ehkä eri mieltä. Mitä jos vain antautuis elämän flowlle ja lopettais kontrollipyrkimykset ohjata sitä johonkin tiettyyn suuntaan. Miltäköhän se tuntuisi.
Se ei selviä kuin testaamalla. Koita elää edes yksi päivä niin, ettet yritä koko ajan kontrolloida kaikkea. Antautuminen alkaa sujumaan harjoittelemalla.
Seuraa iloa,
Kaisa W Koskinen, Energiavalmentaja
