Vaikka sitä kuinka yrittää hiljentää, niin siellä se papattaa ja häiritsee sisäistä rauhaa. Tuo ihana apinamieli, jota egoksi kutsutaan. Se saa virikkeitä kaikesta ja kaikkialta, joista moniin se päättää jäädä kiinni. On kyse sitten naapurin arvostelusta, reality tv:stä tai itsensä parjaamisesta. Mieli keksii aiheita loputtomiin, löytämättä ikinä tietään ulos omasta labyrintistaan.
Sen takia jonkun viisaamman ja fiksumman täytyy tulla paikalle. Tietoisuus on vähän kuin mielen isoveli, joka rakkaudellisesti ohjaa oikeaan suuntaan. Mieli haluaisi tehdä kaikkea älytöntä, mutta tietoisuus toppuuttelee ja kertoo seurauksista. Joista mieli ei tietenkään vähääkään välitä, koska miksi uskoa typerää isoveljeä. Se haluaa tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee.
MIELI EI OSAA RATKOA OIKEITA ONGELMIA
Kaikki se aika, jonka mieli käyttää ongelmien ratkaisuun, on periaatteessa haaskausta. Sillä mieli ei ole koskaan eikä tule koskaan ratkaisemaan mitään itse luomaansa ongelmaa. Mieli luo ongelmia, velloo niissä ja luulee sillä tavalla päätyvänsä johonkin itseänsä viisaampaan lopputulemaan. Se vaan ei ole mahdollista, sillä mielen kyky ratkoa asioita isossa kuvassa on rajallinen.
Onneksi meillä kaikilla on isoveljen roolissa toimiva tietoisuus. Tuo ikuinen ja täydessä jumalallisen valossa paistatteleva osa meistä tietää miten asiat kannattaa hoitaa. Se osaa antaa perspektiiviä ja näkökulmaa asioihin, jotka eivät pienelle mielelle edes tulisi mieleen. Kirjaimellisesti.
OTA YHTEYS SUUREMPAAN OSAAN ITSEÄSI
Joten sen sijaan, että yrittäisit ratkoa elämääsi mielen tasoisilla harjoitteilla, pyrkimyksellä hiljentää mielesi ikuisesti tai kuvittelemalle pääseväsi siitä jossain kohtaa eroon, keskity rakastamaan ja hyväksymään se. Sulla on mieli nyt ja aina, riippumatta siitä kuinka hereillä olet. Meillä on mieli, koska sillä on tärkeä tehtävä.
Ilman mieltä, emme voisi koskaan kokea, saati herätä ulos erillisyydestä. Mieli on täydellinen reflektio erillisyydestä. Ja koska henkisen polun kulkijana tiedostat erillisyyden olevan harha, niin voit vain hyväksyä myös mielen olevan osa ykseyttä. Jonka osa se on, ei sulla sitä muuten olisi.
Unohda pyrkimykset hiljentää mielesi, se ei tuu koskaan hiljeneen. Sen sijaan siirry tarkkailemaan tuota hassua apinamieltä. Siellä se papattaa, touhottaa, ressaa ja pelkää. Anna sen tehdä sitä kaikkea. Voit ottaa popcornia ja tarkkailla mieltäsi kuin kiinnostavinta telkkariohjelmaa.
Jätä vihapuheet egosta ja halusta kitkeä se ikuisiksi ajoiksi. Haaskaat aikaasi ja energiaasi. Keskity sen sijaan ottamaan yhteyttä siihen osaan itseäsi, joka on mielen toisella puolen. Ikuiseen, viisaaseen ja rajattomaan tietoisuuteen, korkeampaan minääsi. Anna sen valaista polkuasi ja keskity kuulemaan, miten se isovelimäisellä rakkaudella antaa suuntaa ja ohjeita.
Kaisa W Koskinen, Muutosvalmentaja
Anna mielipiteesi minusta