Suomalainen sydän: sydäntä helliviä ajatelmia Marcus Aureliuksen inspiroimana (2022) on Basam Booksin julkaisema teos Anne-Marja Isoaholta. Kyseessä on kanavoitu kirja eri aiheista, jotka koskettavat ihmiselämää ja kuvastavat nykyistä elämänmenoa.
Suomalainen sydän on myös inspiraatiokirjoitusta. Kirja pitää sisällään lyhyitä kirjoituksia eri aiheista, kuten rakkaudesta, karmasta ja läsnäolosta. Työuupumus on päässyt mukaan arkisena teemana. Filosofiset ja arkiset ajatukset mahtuvat samojen kansien väliin riitelemättä keskenään. Kristilliset käsitteet saavat teoksessa uudenlaisen sisällön ja jopa aivan yllättävän tulkinnan.
Puhutteleva johdanto
Kirjan voi lukea joko kannesta kanteen tai sitten sieltä täältä. Jokin ajankohtainen aihe voi kutsua puoleensa. Johdanto kannattaa silti lukea aluksi. Kirjoittaja Anne-Marja Isoaho on itse sydänsairas ja hän kirjoittaa siksikin kaiken sydämestään – aiheista, joita ihmiset kantavat tässä ajassa sydämissään ja joilla saattaa olla heidän sydänterveyteensä suuri vaikutus.
Teksti on syntynyt usean vuoden aikana Anne-Marjan istuessa keittiönpöytänsä ääressä ja selaillessa päivän lehteä. Tekstit ovat virranneet hänen tajuntaansa ja syntyneet hänen sydämessään, sen kautta. Hän koki kehotuksen kirjoittaa asiat muistiin. Kirjoittaja koki, etteivät tekstit tulleet hänestä, vaan hänen kauttaan. Niiden psykologis-filosofinen sisältö puhutteli myös häntä itseään.
Kuka puhuu kauttani?
Anne-Marja alkoi kysellä, kuka sinä olet, joka kauttani kirjoitat. Keväällä 2012 hän käveli Vantaan Pähkinärinteen Lammaslammen rantaa ja kyseli tosissaan, kuka sinä olet, joka haluat viestittää kauttani. Hapuillen hänen suustaan tuli sana ”aurelius”. Hän ei muistanut koskaan aiemmin kuulleensa sanaa. Googlatessa myöhemmin vastaan tuli Rooman entinen keisari Marcus Aurelius. Samalla Anne-Marja tunsi kasvoillaan kosketuksen.
Siltä istumalta hän lähti Myyrmäen kirjastoon, jossa kirjastovirkailijan avustuksella sai käsiinsä kirjan, jonka Marcus Aurelius oli kirjoittanut. Kirjastossa kasvoja kosketettiin jälleen. Kotiin päästyään Anne-Marja avasi television, jossa oli parhaillaan puhumassa Marcus Aurelius Rooman valtakunnan noususta ja tuhosta kertovassa elokuvassa. Hän oli järkyttynyt, mutta koki saaneensa vahvistuksen, jonka tarvitsi sillä hetkellä jatkaakseen kirjansa parissa.
Mikään ei ole sattumaa
Sen jälkeen kirjailija matkusti Bulgariaan kutsusta. Opasystävä vei hänet retkelle Plovdiv-nimiseen kaupunkiin, joka oli yksi Rooman vallan aikaisia keskuksia ja tunnettu lomanviettopaikkana. Ensimmäiseksi opas vei hänet amfiteatteriin, jonka kerrotaan olevan Marcus Aureliuksen rakennuttama. Sattumaako?
Amfiteatterin näyttämön takana on kaksi isoa henkilöpatsasta. Toinen niistä kuvaa patsaassa olevan merkinnän mukaan keisari Trajanusta. Toisessa patsaassa ei ole kaiverrettua merkintää siitä, ketä se esittää, mutta joidenkin oletusten mukaan sen ajatellaan esittävän Marcus Aureliusta.
Lopuksi kirjasta Suomalainen sydän
Marcus Aurelius syntyi vuonna 121 jKr. Roomassa ja kuoli vuonna 180 jKr. Itävallassa. Hän menetti isänsä varhain ja tuli edeltäjänsä keisarin adoptoimaksi. Aureliusta kuvattiin vakavamieliseksi lapseksi, joka oli kiinnostunut filosofiasta. Ensimmäiset hallitsijavuotensa hän hallitsi adoptioveljensä kanssa, jolle hän antoi tyttärensä vaimoksi. Marcus Aureliuksella oli 13 lasta vaimonsa, Faustina nuoremman, kanssa. Useampi lapsista menehtyi ennenaikaisesti.
Marcus Aureliusta on kuvattu viisaaksi ja oikeudenmukaiseksi hallitsijaksi, jonka kuoleman jälkeen alkoi Rooman valtakunnan tuhoutuminen hänen ainoan eloonjääneen poikansa astuttua valtaan. Marcus Aurelius pystyi säilyttämään valtakunnan suurten vaikeuksien, kuten valtakuntaa uhkaavien sotilaallisten hyökkäysten ja ruton, keskellä. Elämänsä loppupuolella hän kirjoitti kreikaksi itselleen elämänohjeeksi ja oman moraalisen parannuksensa vuoksi teoksensa, jota pidetään stoalaisen filosofian klassikkona. Suomennettuna se on julkaistu nimellä Itselleni – keisarin mietteitä elämästä.
Kirjan Suomalainen sydän kirjoituksia voit käyttää vain rakkaudella.
Kirjassa sanotaan katkeruudesta: ”Katkeruuden takana on aina kipu. Joskus tuon katkeruuden juuret ulottuvat niin syvälle, että niitä on enää vaikea löytää, vaikka haluaisikin. Koska katkeruuden takana on kipu, tie katkeruuden hellittämiseen on kivun hellittäminen. Ennen kivun hellittämistä ja työstämistä on katkeruutta kantavan tehtävä valinta sen puolesta, että haluaa päästä eroon katkeruudestaan ja sen alla olevasta kivusta. Miten voin päästä eroon kivustani ja katkeruudestani, jos minulla ole keinoja, eikä tukea kipuni käsittelyyn? Katkeruuden takana on kokemus vääryydestä. Miten voin saada oikeutta ja oikaistuksi itseeni kohdistuvan vääryyden? Siinä tapauksessa astuu kuvaan luopuminen. Sellainen luopuminen, joka merkitsee omista oikeuksista luopumista ja kaikenlaisesta hyvityksen hakemisesta. Ymmärrys siitä, ettei elämässä voi saada kaikkea ja sen hyväksyminen, ettei elämä ole aina oikeudenmukaista niin sanotussa lyhyessä juoksussa, voi auttaa katkeruuden voittamisessa. Mutta eniten meitä voi auttaa luottamus Jumalaan ja hänen hyvään tahtoonsa meitä kohtaan, vaikka olisimme kuinka epäonnistuneita inhimillisen mittapuun mukaan. Jumala meitä armahtakoon ja auttakoon kipujemme, katkeruutemme ja sairautemme kanssa.”
