Ikigai on japanilaisen filosofian käsite. Kun tunnet sen, elämäsi saattaa helpottua kummasti. Ikigai antaa omalle elämälle tarkoituksen. Sen mukaisesti annamme itse omalle elämällemme tarkoituksen, eikä kukaan toinen, vaikka se olisikin hyvin houkuttelevaa.
Ikigai antaa vastuun ihmiselle itselleen. Siinä joutuu miettimään, mitä minä tarvitsen ja mitä maailma tarvitsee. Tästä yhdistelmästä ja ihmisten vuorovaikutuksesta voi kehkeytyä jotakin aivan uutta. Taustalla on kysymys siitä, miksi me olemme elossa.
Intohimosta palvelemiseen
Pelkkä intohimo ei riitä. Se, että puuhailee itselle tärkeiden asioiden parissa, on ihan hyvä lähtökohta, mutta jos se ei millään tavalla palvele muita ihmisiä, niin ikigai ei toteudu jääden pinnalliseksi. Kyse ei ole siitä, että pitäisi miellyttää muita ihmisiä, vaan siitä, että oma tekeminen kytkeytyy itseä suurempaan kokonaisuuteen.
Ikigai antaa mahdollisuuden yhdistää intohimo elantonsa ansaitsemiseen mutta myös missioon, jossa painottuu toisten ihmisten tai maailman palveleminen. Lisäksi on oltava kyvykkyys siihen, mitä tekee työkseen. Jos on jatkuvasti kokemus siitä, ettei ole itselleen sopivassa tehtävässä, ei jaksa kovin kauaa. Kyse voi olla myös itselle vääränlaisesta työskentely-ympäristöstä.
Mitä minä oikeasti haluan?
Ikigai antaa luvan kysyä oman filosofiansa kautta: Mitä minä oikeasti haluan? Kyse ei ole itsekkäästä haluamisesta. Nuoret aikuiset tänä päivänä hakevat elämälleen merkitystä, siis myös työelämälleen. Heille ei riitä, että on työtä, vaan sillä on oltava jokin merkitys myös itselle. Ikigai antaa luvan tällaiseen elämänpohdintaan.
Tavanomainen työ voi olla merkittävä, jos se soveltuu henkilön kykyihin saaden aikaan edes jonkinlaista intohimoa. Intohimon ei tarvitse olla sitä, että kun herää aamulla herätyskellon soimiseen, huutaa ”Hurraa!” ja juoksee töihin. Kyse on siitä, että töihin on silti ihan mukava mennä, vaikka se on velvoite. Jos töihin lähteminen on todella vastentahtoista, ihminen ei ole oman ikigainsa äärellä.
”Jotain puuttuu”
Se, onko oman ikigainsa äärellä, liittyy tuntemukseen siitä, että jotain puuttuu. Ja tämä jonkin puuttuminen voi koskea mitä tahansa elämän osa-aluetta. Ikigaista ei kuitenkaan tulisi ottaa paineita. Kyse ei ole siitä, että oma elämä olisi täydellistä sen kaikilla osa-alueilla. Tosiasia on, että elämässä on nousuja ja laskuja.
Tasainen ja täydellinen elämä olisi tylsä. On ehkä hyvä muistaa, että se voi riittää, että oma ikigai löytyy edes jollakin elämän osa-alueella, kuten työssä, perhe-elämässä tai harrastuksessa. Kaikilla ei lopulta ole mahdollisuutta ”toteuttaa itseään” ja silti ansaita elantonsa. Kannattaa siis olla armollinen oman ikigainsa suhteen.
Riittävän hyvä elämä voi olla hyvä elämä. Kuva: Brendy Pradana
— TajunnanvirtaBlogi