Minttu

Minttu on alkujaan ollut Vilhelmiinan hellittelymuoto, eli se pohjautuu saksalaiseen miehennimeen Vilhelm, joka taas tarkoittaa lujatahtoista kypäränkantajaa.Sitä voidaan pitää myös luontoaiheisena naisennimenä, koska minttu on eräs maustekasvi.Almanakkaan Minttu pääsi vuonna 1995.Maamme ensimmäinen Minttu sai nimensä vuonna 1920-luvulla. Minttu nimi sai kantajia vasta 1970-luvulla lisääntyvässä määrin.Minttu oli suosittu 2000-luvun alussa, sillä vuosina 2000-2005 Minttu nimeä annettiin lähes 900.

Minttu voi tarkoittaa seuraavia asioita: mintut, (Mentha) kasvisuku Minttu, suomalainen naisen etunimi Minttu, Maikki Harjanteen lastenkirjojen hahmo. Minttu Likööri, Chymosin tekemä alkoholipitoinen juoma.Jonna Tervomaan s.(1973) levytys Minttu sekä Ville, joka voitti Syksyn Sävel kilpailun vuonna 1983, teki Minttu nimeä tunnetuksi.Nimi on tullut tunnetuksi myös Maikki Harjanteen suosituista Minttu-kirjoista, joita alettiin julkaista vuoden 1970 lopulla.Tunnettuja suomalaisia mm.: Minttu Mustakallio, Minttu Vesala.

Pinja

Pinja on luontoaiheinen naisennimi, joka on saatu Välimeren maissa kasvavasta männynsukuisesta puun nimestä.Pinja puuta on pidetty kuolemattomuuden ja pitkäikäisyyden vertauskuvana.Pinja pääsi almanakkaan vuonna 1995.Nimenä Pinjaa on tavattu 1900-luvun puolivälistä saakka.Vastaavanlaisia nimiä äänirakenteensa perusteella ovat: Anja, Senja, Sonja ja Tanja, sekä harvinaisemmat nimet Minja, Ninja ja Tinja.

Pinja (Pinus pinea) on mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva havupuu, jonka alkuperäistä esiintymisaluetta on Etelä-Eurooppa. Pinjan syötäviä siemeniä on käytetty hyödyksi jo esihistoriallisilta ajoilta. Sitä käytetään nykyisin myös koristekasvina ja voidaan kasvattaa bonsai-puuna. Pinja voi kasvaa 25 metriä korkeaksi, mutta jää useimmiten 12–20 metrin mittaiseksi. Puun kasvutavalle on tyypillistä sateenvarjon muoto, missä lyhyen rungon päässä on leveä tasaisesti kaartuva tai lähes tasainen latvus. Kävyt ovat 8–15 cm pitkiä ja siementen valmistuminen kestää 36 kuukautta. Siemenet ovat suuria, vaaleanruskeita ja 2 cm pitkiä. Niissä on surkastunut 4–8 mm:n pituinen siipi, joka karisee herkästi pois. Siipi on tehoton tuulilevitykseen ja siemeniä levittävätkin eläimet kuten siniharakka (Cyanopica cyanus). Pinja on alun perin kotoisin luultavasti Pyreneiden niemimaalta. Välimeren alueella sitä on kuitenkin kasvatettu siementen vuoksi jo niin kauan, että se on levinnyt luontoon ja sitä pidetään usein alkuperäisenä lajina. Siemenillä on käyty myös kauppaa jo varhain. Noin vuodesta 1700 lähtien pinjoja on viety myös muille välimerenilmastoa muistuttaville alueille, kuten Kaliforniaan, Etelä-Afrikkaan ja Australiaan. Länsi-Euroopassa se voi selvitä Etelä-Skotlannissa saakka ja Yhdysvaltain itärannikolla New Jerseyssä saakka.